Rabies eli raivotauti

Raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo-selkäydintulehdus, joka voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin. Ihmisellä esiintyvää rabiesta kutsutaan vesikauhuksi. Oireiden puhjettua tauti on lähes poikkeuksetta kuolemaan johtava.
Kissa voi saada tartunnan esim. raivotautisen supikoiran tai ketun puremasta. Tartunnan saanut kissa voi levittää tautia edelleen syljen välityksellä puremalla tai jos sylkeä pääsee limakalvoille tai rikkoutuneelle iholle. Sairauden itämisaika vaihtelee muutamasta viikosta kuukausiin jopa vuosiin. Virus etenee purema-alueelta hermoratoja pitkin selkäytimeen ja aivoihin. Keskushermostosta virus leviää sylkirauhasiin ja sitä erittyy sylkeen. Virusta voi olla syljessä jo ennen sairauden oireiden ilmenemistä.

Taudinkuvalle ovat tyypillisiä käyttäytymismuutokset ja erilaiset halvausoireet. Klassisessa raivoisassa tautimuodossa sairastunut eläin on kiihtynyt ja aggressiivinen. Se hyökkää muiden eläinten, ihmisten ja esineiden kimppuun purren niitä raivokkaasti. Hiljaisessa tautimuodossa käyttäytymismuutokset ovat vähäisiä, jolloin erilaiset halvaukset esim. nielun ja alaleuan lihaksissa ovat usein ensimmäiset havaittavat oireet. Myös raivoisa tautimuoto etenee halvausvaiheeseen. Taudin eteneminen on nopeaa ensimmäisten halvausoireiden ilmaannuttua ja kuolema on väistämätön viimeistään 10 päivän kuluessa.

Suomessa on raivotautia todettu viimeksi laajemmin 1989 (2003 yksittäistapaus tuontihevosessa). Suomen lähialueilla Venäjällä ja Virossa raivotautia on sekä kulkukoirissa ja -kissoissa että petoeläimissä. Maamme kaakkoisrajalle levitetään vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon, jotta tartunta ei leviäisi Suomeen.